Töitä ja yllättäviä käänteitä

Maanantaina alkoivatkin sitten työt Laventelissa. Kun saavuin paikalle, Petri esitteli minut kaikille, jotka olivat paikalla ja minut otettiin tosi hyvin vastaan. Paikalla oli vielä Jenni, entinen stagiaire eli harjoittelija, joka oli ollut kesätöissä minun saapumiseen asti. Jennin tehtävänä oli perehdyttää minut työhön ensimmäisen viikon aikana. Stagiairen työ on pääasiassa toimiston assistentin työtä, eli hoitaa kaikkia toimiston juoksevia asioita, kuten posteja, arkistointia, ostoksia yms. Lisäksi enemmän matkotoimistotyöhön liittyen teen myös hotellikuvauksia, menukäännöksiä sekä vierailuja hotelleihin vieden esim. lippuja tai muuta tarpeellista asiakkaille. Lisäksi minun pitää vastata toimiston puhelimeen, mitä en ole vielä päässyt (joutunut...) tekemään hyvin hiljaisen viikon takia. Toivon, että saisin jatkossa käyttää myös koulussa oppimiani asioita töissä ja saisin harjoitella myös matkavirkailijan työtä.

Tässä minun tärkeimmät työvälineet: erityisesti metrokortti (huom. vuodelta 2011...) ja kartat, jotta osaan niihin oikeisiin metroihin minun olemattomalla suuntavaistolla.

Jos en muuta oppimaani ole vielä kayttänyt, niin ranskan kieli on ainakin tulikokeessa. Käytän ranskaa koko ajan ja onkin mukava huomata, että se ei ole aivan kokonaan unohtunut. Jennin kanssa käytiin niin ostamassa rullaverhoja kun vierailemassa hotellissakin ja oli hauska huomata, kuinka keskustelu sujui ongelmitta myös ranskaksi. Suureksi yllätyksekseni myös pankissa asioidessani huomasin sanovani, että ymmärrän kyllä hyvin ranskaa, kun virkailija ehdotti englanninkielistä palvelua :D Ja hyvinhän se sujui. Tai siis kyllähän niitä ongelmia tuli, mutta se nyt johtuu vain ranskalaisesta rakkaudesta byrokratiaan eikä mistään muusta...

Yllättäviä käänteitä taas tapahtui viikolla asunnon suhteen. Vuokraemäntä Anne ei ole herättänyt minun silmissä mitään luottamusta alusta alkaenkaan, mutta nyt viimeistään mitta on tullut täyteen. Ensinnäkin hänhän ei suostunut alun perin kirjoittamaan ollenkaan vuokrasopimusta, koska (hänen omien sanojensa mukaan) hän ei oikeastaan saisi vuokrata tätä asuntoa ollenkaan. Lopulta hän suostui sopimukseen, mutta vastenmielisesti. Luulin vain, että hän vuokraa pimeästi eikä siis maksa veroja, mutta kävi ilmi, että hän ei olekaan omistaja tässä asunnossa, joten häneltä puuttuu alivuokrauslupa ja taas kun puhutaan Ranskan byrokratiasta, siitä voi tulla isoja ongelmia. Lisäksi ilman kunnon vuokrasopimusta minä en voi saada Kelan asumistukea enkä sitä haluamaani pankkitiliä ja jos minulla ei ole pankkitiliä, en voi saada puhelinliittymää (ja taas voihan Ranska...).

Kaiken lisäksi viikon asumisen jälkeen Anne antoi minulle ja Viktorialle luettavaksi viisi (5) A4-sivua sääntöjä, joita meidän täytyy noudattaa täällä asuessa. Säännöthän ovat sinänsä ihan jees ja niitä pitää olla, mutta tämä meni nyt vähän liiallisuuksiin. Sen lisäksi, että säännöissä oletettiin, että me ei osata käyttäytyä ollenkaan, Anne esimerkiksi sanoi, että kun hän on kotona (eli lähes koko ajan) me ei saada käyttää yhteisiä tiloja kuten olohuonetta ollenkaan. Kaiken huippu oli, että me ei saada tuoda tänne vieraita yöksi kun vaan kahdeksi yöksi per kuukausi ja vain yksi kaveri kerrallaan (ei siis edes minulla ja Viktorialla saa olla kaveria yhtä aikaa) ja jos kaveri haluaa viipyä enemmän, lisäöistä PITÄÄ MAKSAA 25 euroa per yö. Kuitenkin painottaen, että  hän ei ole mikään hotelli, joten meidän pitää siivota jälkemme kunnolla...

Tässä vaiheessa minä olen kävelemässä ulos.

Onni onnettomuudessa, Jennin suomalainen vuokraemäntä oli etsimässä vuokralaista yhteen asuntoonsa jouluun asti ja olen muuttamassa sinne nyt ensi viikonloppuna. Asunto on pieni (9 neliötä :D), mutta vuokra kohtuullinen ja paikka hyvä. Nyt vaan pitäisi etsiä Viktorialle asunto, jotta hänkin pääsee täältä pois.

Vähän harmittaa lähteä tästä minun söpöstä huoneesta ja onhan tämä hyvä alue, mutta niin on uusikin alue hyvä. Tai siis kukapa ei tykkäisi asua kävelymatkan päästä Eiffel-tornista!










P.S. Annella on kissa, joka on kuulemma dietillä kun se on liian läski. Oikeasti se on aliravittu ja maukuu nälissään kaiket illat ja yöt. Eilen syötin sitä salaa :D

Alkuhässäkkää

Näin on ensimmäinen viikko vierähtänyt täällä Pariisin tohinassa! Toisaalta tuntuu, että vain pari päivää olisi mennyt, mutta toisaalta niin paljon on kerennyt jo sattua.

Kun saavuin viikko sitten perjantaina, olin suunnitellut valmiiksi reitin asunnolle ja yritin seurata sitä parhaani mukaan. Kuitenkin sain jo heti alkuun esimakua siitä, kuinka Ranskassa asiat ei aina mene niinkuin olisi ne suunnitellut. Juna, jota olisin käyttänyt, ei ollutkaan toiminnassa ja jouduin nousemaan maan pinnalle hieman liian aikaisin. Toisin sanoen viisi kilometriä liian aikaisin, joten kävely kahden matkalaukun kanssa ei tullut kysymykseen... Onneksi satuin vahingossa kuitenkin nousemaan juuri Notre Namen katedraalin kohdalla,joten turisteja riitti, samoin takseja. Lopulta pääsin asunnolle ja kaikki näytti olevan hyvin ja lähdin tutustumaan ymäpistöön.

Asuntomme vieressä on Bercy Village niminen paikka, johon on rakennettu vieri viereen ravintoloita ja pieniä kauppoja.

Lisäksi ainaisena suunnittelun ystävänä halusin käydä etsimässä tulevan työpaikan sijainnin jo perjantaina, niin että maanantaiaamuna en eksyisi ja myöhästyisi. Oikea ovi löytyikin pian vain yhden metromatkan ja viiden minuutin kävelyn päästä.










Loppu viikonloppu menikin nopeasti ympäristöön tutustuen. Kämppikseni Viktorian kanssa käytiin myös keskustammassa kävelemässä ja selvisi, että täältähän voi vaikka kävellä ydinkeskustaan!

Parc de Bercy, joka löytyy heti meidän ikkunamme alta.

Potaita ylös Montmartrelle. Ensimmäinen vierailukohde Pariisissa tällä reissulla.

Alku näyttää siis erittäin hyvältä, mutta nyt on jo viikko vierähtänyt näistä alkutunnelmista ja paljon on tapahtunut niin töissä kun kotonakin. Jo tässä vaiheessa juoni tihenee ja  jatkoa tarinalle on luvassa pian...