Kulttuuria laidasta laitaan

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aika lailla työn touhussa, sillä toimistolla on ollut aikamoinen kiire. Kuitenkin eletään sesongin loppuvaihetta, joten helpotusta on luvassa viimeistään lokakuun lopussa.

Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa Institut du Monde Arabe :ssa, joka on siis arabikulttuurin ja -historian keskus täällä Pariisissa. Keskuksessa on museo, josta löytyy kaikenlaista kiinnostavaa tietoa, videoita ja esineitä arabikulttuurista.

Vaikka rakennuksessa sijaitsee museo ja kulttuuri, jota se esittelee on vanha ja perinteitä kunnioittava, on itse rakennus kuitenkin hyvin moderni. Erityisen hienoja ovat nämä metallilaatat, joista julkisivu muodostuu ja joiden läpi valo siivilöityy sisälle. Rakennuksen sisältä laatat näkee erityisen hyvin. Rakennuksen on suunnitellut ranskalainen arkkitehti Jean Nouvel nerokkaasti niin, että metallilaattoja ohjailemalla rakennukseen paistaa aina aurinko juuri sopivasti. Itse laattojen kuviointi kuitenkin vie ainakin minut jo ajatuksissani arabikulttuuriin, joten ehkä jo itse rakennuksessa tulee ilmi koko instituutin tehtävä: ymmärrys ja ystävyys arabimaiden ja Ranskan sekä koko länsimaisen Euroopan välillä, erityisesti tieteen ja teknologian alolla.

 


Valitettavasti en voi suositella museota kenellekään, joka ei osaa ranskaa, sillä suurin osa infoteksteistä oli vain ranskaksi, joten minäkään en ihan kaikkea ymmärtänyt. Kuitenkin kaikki, mitä luin, oli todella mielenkiintoista. Tiesittekö esimerkiksi, että nykyään käytettävät arabian kielen kirjaimet kehittivät itse asiassa kristityt Välimeren alueella ja arabiaa on kirjoitettu jo vähintään 500 jKr.? Siitä sekä kirjoitettu että puhuttu kieli on kuitenkin muuttunut ja kehittynyt lisää ja nyt oikeastaan kukaan ei puhu klassista arabiaa äidinkielenään, vaan siitä on kehittynyt useita erilaisia variantteja. Tietenkin suuri osa arabikulttuurista on sidoksissa islamin uskoon, mutta museossa oli esitetty mielenkiintoisesti myös se, miten kolme (nykyään) maailmanuskontoa, islam, juutalaisuus ja kristinusko ovat kaikki vaikuttaneet arabikulttuuriin.

Toisen kulttuurielämyksen sain tänä viikonloppuna, kun kävimme Keeleigh'n kanssa Auvers-sur-Oise:ssa. Se on pieni kylä noin 30 kilometriä Pariisista ja junamatka sinne taittui noin 45 minuutissa. Kylä on erityisesti kuuluisa eräästä entisestä asukkaastaan: Vincent van Gogh. Vaikka hän ei kerennytkään asua kylässä kauaa, hän maalasi siellä suhteellisesti enemmän kuin muina elinaikoinaan, noin 70 taulua 60 päivän aikana!

Église Notre-Dame de l'Assomption. Voi olla, että olet nähnyt maalauksen, joka muistuttaa tätä kirkkoa:
L'Église d'Auvers-sur-Oise

Valitettavasti kylä tunnetaan niin näistä van Goghin maalauksista, myös siitä, että tämä kylä jäi hänen viimeiseksi asuinpaikakseen. Vaikka taiteilijaa pidettiin tarkasti silmällä ja hänen mielenterveyttään tarkkailtiin jatkuvasti, lopulta hän tappoi itsensä ampumalla itseään rintaan. Kahden päivän päästä ampumiseta hän menehtyi veljensä ja ystäviensä läsnäollessa. Auvers-sur-Oisessa voi käydä vierailemassa niin van Goghin veljesten haudalla kuin majatalossa, jossa Vincent vietti viimeiset hetkensä.

Majataloon pääsee käymään ja taiteilijan huonetta ei ole vuokrattu enää koskaan sen jälkeen kun hän kuoli siellä. Pääsymaksu kuusi euroa tuntuu aika korkealta, kun sillä pääsee näkemään vain yhden huoneen sekä viitisentoista minuuttia kestävän diaesityksen, mutta meille selvitettiin, että varoja kerätään, jotta he voisivat toteuttaa van Goghin viimeisen toiveen: hän halusi, että hänen taidettaan esitellään kahvilassa tai vastaavassa, ei vain museossa, koska se ei ole tarpeeksi boheemia. Valitettavasti hänen taulunsa ovat tällä hetkellä niin arvokkaita, että kahvilanäyttely on hieman vaikea järjestää...

Satuimme kylään juuri hyvin kuumana ja kesäisenä päivänä, joten voin kyllä aavistaa, mitä taiteilijat kylässä ovat aikoinaan nähneet. Kaunis jokimaisema, kylän laidalta aukeavat pellot sekä kauniit pienet kujat ja talot. Mutta kaikkein päällimmäisenä reissusta jäi mieleen hiljaisuus. Sitä ei aina tajua kaupungissa asuessaan kuinka paljon meteliä joka paikassa on. Sitä luulee, että yöllä on hiljaista, mutta kun oikeasti kohtaa hiljaisuuden, tajuaa, kuinka kovassa  metelissä me oikeasti asutaan. Joten päivä hiljaisuudessa oli todella rentouttava kaiken tämän kaupunkivilinän jälkeen!