Suurkaupungissa asumisen bonuksia

Pariisi on iso paikka. Ja täällä on paljon ihmisiä. Kaikella on aina puolensa, mutta minun mielestä Pariisissa näistä seikoista on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Ensinnäkin täällä on kaikenlaisia ihmisiä kaienlaisine tarpeineen, joten kaikenlaisia palveluita ja tuotteita on varmasti saatavilla ainakin jos jaksaa hieman kaivaa. On bio-kauneushoitolaa, walk in -kauneuhoitolaa ja luksuskauneushoitolaa. On kirjakauppoja puolalaisille, kiinalaisille ja englantilaisille. On kahviloita kahvin juomiseen, viinin juomiseen ja nokosten ottamiseen. Suomeen verrattuna Ranska ja varsinkin Pariisi kaupunkina on niin väkirikas, että täällä myös tapahtuu paljon enemmän kuin Suomessa.

Maailmanluokan tapahtumasta sain itse kokemuksen perjantaina kun olimme Viktorian kanssa Stade de France:n stadionilla katsomassa Beyoncé:n ja Jay-Z:n konserttia.

Suomessa ei vastaavaa pääsisi kokemaan ensinnäkin, koska tämän luokan tähdet tuskin koskaan tulevat Suomeen ja toisekseen, Suomessa ei ole paikkaa, johon saataisiin mahtumaan kaikki ne lähes 80 000 ihmistä, jotka konserttiin olivat saapuneet.

Stadion sen täyttymisvaiheessa.

80 000 ihmistä on kyllä niin suuri määrä porukkaa, että sitä on vaikea käsittää vaikka sen näkisikin omin silmin. Pienen käsityksen ihmismassasta sain siinä vaiheessa kun kaikki lähdettiin stadionilta yhtä aikaa kotiin päin. Tietenkin suurin osa halusi Pariisiin päin ja käytännössä stadionilta juna-asemalle asti käveltiin suuressa massassa - muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ehkä siinä on yksi huono puoli tästä suurkaupunkielämästä. Eihän Suomessa mihinkään paikkaan mene noin monta ihmistä kerralla, joten tällaisia massoja ei pääse syntymään. Toisaalta suurkaupungin etuna oli se, että konsertin loppumisen jälkeen oli resursseja järjestää useita junavuoroja kaupunkiin ja vaikka jouduttiinkin jonottamaan juna-asemalla, jotta päästiin KOLMANTEEN junaan, joka lähti, ei siltikään jouduttu odottamaan kun ehkä vain parikymmentä minuuttia, koska junia tuli niin paljon vaikka oli jo puoliyö.

Palveluiden lisäksi Pariisi tarjoaa myös paljon tuotteita, joita ei Suomesta saa tai jotka ovat Suomessa paljon kalliimpia kuin täällä. Lisäksi kun yhdistetään tähän se, että ranska on gastronomian kieli, välillä ranskankielisten ruokatermien kääntäminen on vähän hankalaa. Joskus tuntuu, että menua kääntäessä suomeksi listalla on kolme suklaakakkua, kun taas ranskaksi kyseessä on kolme eri jälkiruokaa. Yksi ruokalaji, joka tuli esiin menuja kääntäessä on Méli-Mélo. Sitä ei löytynyt mistään sanakirjasta, joten päädyin kysymään kolleegoilta. He selvensivät, että se on lisäke, joka on sekoitus eri asioista, kuten linsseistä, coucousista ja vihanneksista. Kun olin seuraavan kerran kaupassa, minun piti ostaa sitä, jotta pääsen kokeilemaan tätä vierasta juttua. Tänään sitä sitten kokkalin ja ihan hyväähän se oli, ainakin vaihtelua minun spaghettiruokavalioon... :D

Toinen hauska juttu, jonka löysin, on teepussit, joissa on narut asennettu niin, että pussin voi puristaa vain naruista vetämällä! Mahtava keksintö sanon minä! Muutenkin rakastan ruokakauppoja ulkomailla, joten joka kerta kun käyn kaupassa, se on uusi tutkimusmatka minulle :D Oikeasti olen asunut Pariisissa nyt kuukauden, mutta kävin ensimmäistäkertaa vaatekaupoissa shoppailemassa vasta tänä viikonloppuna, mutta ruokakauppaan olenkin sitten upottanut enemmänkin rahaa... Jostain syystä se on vaan niin jännää löytää kaikkea erilaista mitä kotoa Suomesta ei saa.

Eikö oo siistiä :D